Vihdoin lepakoita!

Pääsin vihdoin tositoimiin, kun menimme kartanon joelle pyydystämään lepakoita ”harpun” avulla. Harppu on kahdessa rivissä olevista pystysuorista siimoista tehty väline, jonka pohjalla on kangaspussi. Kun lepakko lentää siimoihin, se valuu niitä pitkin turvallisesti kangaspussiin, josta eläimen saa kätevästi noukittua käsittelyyn. Harppuun liitimme vielä ”seireenin”, laitteen, joka houkuttelee lepakoita harppuun soittamalla niiden yhteysääniä.

Kun harppu oli kasassa, levitimme ohjaajantuolit ja istuimme odottamaan ensimmäistä asiakasta. Meidän ei tarvinnut kauaa odotella; illan hämärtyessä detektorista alkoikin kuulua jo siippojen luotausääniä ja näimme lennossa muutamia yksilöitä. Lehtopöllökin äänteli jossain taustalla.

Hetken odottelun jälkeen ensimmäinen asiakas lensi harppuun. Ensimmäistä kertaa pääsin näkemään elävän lepakon aivan lähietäisyydeltä, ja olin myyty! Rouva Pohjanlepakko, kauniin kullankeltaisine turkkeineen ja nappisilmineen sulatti sydämeni. Seurasin tarkkaavaisesti vierestä Gurun käsitellessä lepakkoa ja kirjoitin samalla muistiinpanoja ylös. Rengastuksen jälkeen päästimme eläimen jatkamaan hyönteisjahtiaan. Illan aikana pääsin tutustumaan myös Herra Pohjanlepakkoon, Herra ja Rouva Vesisiippaan sekä Rouva Isoviiksisiippaan.  Yhteensä 14 lepakkoa harpussa, mieletöntä!

Asiakkaaksi päässyt pohjis

Seuraavana yönä oli vuorossa taas harppupyyntiä, tällä kertaa merenrannalla. Olimme ajoissa liikkeellä, ja jouduimmekin jonkin aikaa odottelemaan hämärää. Puitteet olivat mitä mainioimmat; kaunis miljöö, tervalta tuoksuva puusilta ja ruovikko täynnä kerttusia. Mikäpä siinä kesäyössä kuulostella. Kokosimme harpun rantametsää halkovalle polulle ja jäimme odottelemaan asiakkaita.

Hämärän laskeuduttua detektorista alkoi kuulua siippojen ääniä. Ne eivät kuitenkaan eksyneet harppuumme. Jonkin aikaa odoteltuamme siirsimme harpun lopulta pois polulta sillan viereen rantaan, jossa näimme vesisiippojen saalistavan vedenpinnan hyönteisiä. Kurkkasimme myös sillan alle, jossa silmiimme osui pari vesisiippaa lepäilemässä saalistuslentojen välissä. Toisella oli vielä rengas vasemmassa käsivarressa! Guru yritti käsin napata rengastettua Rouva vesisiippaa, mutta se pääsi harmiksemme pujahtamaan sillan rakenteissa olevaan koloon. Toinen Rouva antoi ottaa itsensä nätisti kiinni rengastusta varten. Lopulta harppuunkin päätyi kaksi yksilöä, mutta kaiken kaikkiaan yö oli hiljaisempi kuin edellinen.