Retki tropiikkiin!

Huhtikuussa mulle tarjoutui mahdollisuus matkustaa Singaporeen tapaamaan vaihdossa olevaa opiskelukaveriani. Adios koirankakkakeskustelut ja jäätävät, vaikkakin kauniit, kevätaamut. Mä otan varaslähdön kesään!

Kaverini oli pitkin vuotta laittanut viestejä "lepakkopuista" ja "jättilepakoista", joita hän on nähnyt. Lepakot olivatkin suuressa osassa reissuani. Teimme urbaanin lepakkoretken lähialueelle, kävimme paikallisella luonnonsuojelualueella ja eksyimmepä Malesian puolelle Borneoonkin .

Toisin kuin kotona, Singaporessa lepakoita näkyi lennossa ja paljon. Ne olivat myös huomattavasti kotimaisia suurempia. Ensimmäinen lepakkoretki oli kaupunkiretki lähialueella. Aloitimme ihailemalla jättikokoisten hyönteissyöjienkaunista lentoa koriskentän päällä. Niitä oli paljon! Lepakot lentelivät säännöllistä reittiä kenttää ympäröivien lamppujen ohi, välillä melko läheltä meitä. Pitkän talven jälkeen oli mahtavaa päästä näkemään lepakoita jälleen lennossa

Hyönteissyöjien lentonäytöksen jälkeen menimme istuskelemaan hedelmälepakoiden suosiman puun alle ja tutkailemaan niitä. Seurueemme ruotsalaisvahvistus ei aina ihan tainnut ymmärtä mistä kohkaamisessani oli kysymys...

Myös hotellini lähellä kasvoi Sea apple- nimisiä valkokukkaisia puita, joissa joka ilta näkyi useita  urbaaneja hedelmälepakoita. Hedelmälmälepakot ovat tärkeässä asemassa Kaakkois-Aasiaassa. Esimerkiksi suuren paikallisten herkkuhedelmän durianin pölytyksestä vastaa aamuhekko. Durianin herkullisuudesta voidaan tietysti olla montaa mieltä, mutta ainakin jäätelön muodossa nautittuna se oli siedettävää :)

Pääsiäiseksi lähdimme Borneoon, Bakon kansallispuistoon telttailemaan. Puistoon pääsi ainoastaan vesiteitse. Tunne oli aika uskomaton, kun pienen alkusäädön jälkeen istuu yksityisessä venekyydissä ja suolavesipärskeet kastelee hiukset. Ranta oli pelkkää sademetsää ja joku hiton valkomahamerikotka  liitelee pään yläpuolella.

Puiston kuuluisuus, nenäapina, oli ottamassa meitä vastaan polun vieressä, kun kävelimme laiturilta matkailukeskukseen. Nenäapinat ovat veikeitä otuksia, niiden olemus ja piirteet ovat hyvin ihmismäisiä, mutta etenkin koiraiden nenä on jäävän kokoinen. Saimme tutustua näihn mainioihin tyyppeishin vielä myöhemmin ja ihan lähietäisyydeltä.

Kun olimme leiriytyneet ja täyttäneet energiavarastot lähdimme opastetulle yöretkelle lähimaastoon. Kaikkien jännien hyönteisten lisäksi pääsimme näkemään kääpiökauriin. Kääpiökauriit ovat sellaisia rusakon kokoisia märehtijöitä. Detektorin avulla havaitsin myös muutaman ohilentävän hyönteissyöjän.

Paremmat lepakoidenhavaintopaikat olivat leirintäalueen polkujen katulamput; niiden ympärillä lenteli valtavia siivekkäitä hyönteisjahdissa. Useamman kuin kerran tunsin siiven osuvan käsivarteeni ja lähellä oli, ettei lepakko tullut naamalle. Ne eivät hevillä väistäneet ruokailupaikaltaan ohi kulkevaa ihmistä.

Seuraavat päivät kuluivat sademetsää kiertäen ja autioita hiekkarantoja valloittaen. Lajikirjo oli jotain ihan överiä näin ensi kertaa Euroopan ulkopuolella matkustaneelle. Ennen matkaanlähtöä lyhyeltä tuntunut viiden kilometrin reitin varrelta löytyi niin paljon ihmeteltävää, että sen kiertoon varattu aika tuplaantui. Ehdimme kuitenkin vielä ennen pimeää eräälle autiolle hiekkarannalle uimaan. Vesi oli melkein liian lämmintä uimiseen, pelkästään aalloissa kelluminen oli jo taivaallista. Valitettavasti myös polttiaiseläimet viihtyivät noissa vesissä ja joku meduusa kietoi pyyntilonkeronsa käsivarteni ympärille. Seuraavana päivänä opas varoittelikin ettei uimaan kannattanut mennä.

Malesiasta selviydyttyämme oli edessä vielämuutama päivä lomaa jäljellä.  Menimme eräänä iltana Bukit Timahin luonnonsuojelualueelle etsimään lepakoita. Muutama siivekäs nähtiinkin, vaikka sade sekoittikin retkisuunnitelmamme. Lepakkohavaintojen lisäksi bongasimme pari kaguaania ihan polun vierestä. Niitä sitten ihailimme aikamme vesisateesta huolimatta. Pois lähdettyämme sade lakkasi, ja läheisen ravintolan vieressä olevassa puussa kävi kuhina; lepakoita risteili vaikka kuinka. Jäimme hetkeksi kuvaamaan niitä, mutta valitettavasti liikkuvan kohteen kuvaaminen pimeässä pikku pokkarilla ei tuonut toivottua lopputulosta.

Viimeisenä päivänä pääsin näkemään suuria hedelmälepakoita läheltä, kun menin katsomaan Singaporen eläintarhan isolenkkoja. Ne olivat valtavia, variksen kokoisia lepakoita, jotka lentelivät samassa tilassa asiakkaiden kanssa. Päiväsaikaan ne lähinnä roikkuivat päivälepopuussaan, mutta illan tullen ne aktivoituivat. Eräs yksilö ystävällisesti vielä virtsasi lentäessään päälleni.

Kaiken kaikkiaan mieletön kokemus. Paljon tuli nähtyä ja koettua, mutta paljon jäi vielä hampaankoloonkin. Ehkä vielä joskus tulee uusi mahdollisuus lähteä lepakkoretkelle tropiikkiin...