Seuraavana yönä teimme lepakoiden pistelaskentaa. Pistelaskennan
ideana on noin kolmen kilometrin pituinen, kolmion mallinen reitti, jossa on
kaksitoista pysähdystä ”pistettä”. Jokaisessa pisteessä havainnoidaan lepakoita
viiden minuutin ajan sekä detektorilla kuulostelemalla että näköaistin avulla.
Tämä laskenta toteutetaan samoilla paikoilla kahdesti kesässä vuosittain. Näin
saadaan vertailukelpoista aineistoa lepakoiden määristä sekä niiden
kannanvaihteluista alueellisesti.
Ensimmäinen piste oli joen yli menevällä sillalla, jonka
alla olikin vesisiipat jo lentelemässä. Niitä oli niin runsaasti, että oli
hankala tehdä eroa yksittäisten havaintojen välillä, detektorista kun kuului
yhtämittaista rätinää. Luotinkin enemmän näköhavaintoihin ja laskin kaikki
näköpiiriini vettä vasten lentäneet tapaukset. Detektorista nappasimme yhden
ohi lentäneen pohjanlepakon, muuten ensimmäisen pisteen havainnoiksi jäivät 139
vesisiippaa.
Toista siltapaikkaa lukuun
ottamatta pisteiden lepakkohavainnot jäivät melko vaatimattomiksi, muutama
viiksisiippa ja pohjanlepakko. Toisella siltapaikalla vesisiippojen lukumäärä
lähenteli 40 ja viiksiveikkojakin lenteli muutamia. Taisi pohjanlepakkokin
lentää ohitsemme. Oli kaikin puolin jännittävää hiippailla omakotialueella otsalampun valossa ja jäädä viideksi minuutiksi tarkkailemaan lepakoita joskus hyvinkin lähelle asutusta. Kukaan ei kuitenkaan tullut kyselemään millä asioilla me siellä liikuimme :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti