Seuraava projektimme oli paikata viiksisiippojen levinneisyyskartassa olevia aukkoja. Aloitimme urakkamme upeasta puronvarsilehdosta. Asetimme harput pyyntivalmiiksi ja jäimme odottelemaan pimeää ja asiakkaita.
Lehtopöllö loi meille aavemaista tunnelmaa huhuilemalla taustalla. Pohjanlepakko ja siippa paljastivat läsnäolonsa detektorille, mutta muuten oli rauhallista. Kaksi isoviiksisiippaa lopulta lensi pyydykseen. Bonuslajina saimme vielä korvayökön hyvin epätyypillisestä paikasta. Tämä ärhäkkä tapaus ei olisi millään suostunut yhteistyöhön kanssamme, vaan kaikin tavoin yritti esittää vastalauseensa. Kylläpä oli muuten iso edellisten siippojen jälkeen!
 |
| Bonuslajina saatu korvayökkö |
Kun ystävämme korvayökkö oli lopulta saatu renkaaseen, hän
päättikin, että kädessä oli sittenkin oikein mukavaa. Hän kietoi siipensä
sormieni ympärille ja jäi halailemaan kättäni. Olipa sympaattinen tapaus.
Lopulta se levitti siipensä ja yritti räpiköidä lentoon. Lentoyritys päättyi kuitenkin
kymmenen metrin päähän aluskasvillisuuden sekaan. Kävin noukkimassa tyypin turvaan,
ja pienen lepakkojumpan jälkeen siivet kantoivat sen jo takaisin
hyönteisjahtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti